• Hankin Sandstrømin digitaalisen valokuvakehyksen

    Mustavalkoinen valokuva valokuvakehyksessä.

    Yleistä

    Viime viikolla kävin Gigantissa paikan päällä katsomassa minkälaisia digitaaliset valokuvakehykset mahtaisivat olla livenä nähtynä. Harmillista kyllä, myynnissä olevat mallit eivät olleet virroissa eikä niiden kuvanlaatua pystynyt näkemään ennalta, mutta päätin hankkia sian säkissä sillä Gigantilla on hyvä palautusoikeus tuotteille jos ne eivät vastaa odotuksia.

    Gigantissa sattui olemaan sopivasti tarjouksessa Sandstrømin valokuvakehys jossa on 10.1 tuumainen näyttö FullHD-resoluutiolla jonka sitten hankin. Vaihdoin samalla reissulla liittymäni DNA:lta Elisalle vuoden määräaikaisella sopimuksella joten sain tämän tuotteen ilmaiseksi. Varsin rahanarvoinen etu!

    Syy miksi valokuvakehystä alunalkaenkaan olen halunnut päästä testaamaan on se että harrastan valokuvausta. Tulostelen kyllä paperille kuvia kohtalaisen paljon, laitan niitä valokuva-albumeihin, osan laitan seinille ja vaihtelen niitä aina aika-ajoin, mutta olisi kätevää mikäli uudempiakin kuvia voisi laittaa sisustuksellisesti aina näkyviin ilman että niitä täytyy aina ensin tulostaa. Samoin vanhoja kuvia ei tarvitse ottaa pois uusien tieltä digitaalisen valokuvakehyksen kanssa.

    Käyttöönotto ja kuvien siirto

    Sandstrømin kuvakehys käyttää Frameon ohjelmistoa ja sen saa hankittua ilmeisesti iPhonelle sekä Androidille. Itse olen tätä käyttänyt ja testannut vain iPhonella sillä en omista Android-laitteita ja ainakin Applen puhelimeen saatavalla Frameon ohjelmistolla käyttö on ollut helppoa.

    Alussa itse kuvakehykseen laitetaan asetukset kohdalleen, eli valitaan päivät ja ajat ja langaton verkko yms. yleisiä normaaleja asetuksia. Alkuasetusten jälkeen kännykkään syötetään koodi jonka avulla Frameon ohjelma löytää oikean kehyksen mihin kuvat kuuluu lähettää.

    Frameon ohjelmistosta voi valita kerralla maksimissaan 10 kuvaa, mutta kuukausimaksullisella (tai vuosimaksullisella) versiolla voisi lähettää ilmeisesti sata kuvaa kerrallaan. Lisäksi kehykseen voi lähettää lyhyitä, 15 sekuntia pitkiä videoita. Jos on maksanut vuosi- tai kuukausimaksun voi sinne lähettää jopa 2 minuuttia pitkän videon pyörimään, mutta itselläni ei ole tarvetta ollut moiseen joten olen käyttänyt vain ilmaista versiota.

    On kuitenkin hyvä huomauttaa se, että kuvia voi siis lähettää kehykseen ilmeisesti tuhansiakin (itsellä vasta joitain kymmeniä), mutta ainoastaan 10 kuvaa kerrallaan. Heti kun edelliset kuvat on lähettänyt, voi lähettää seuraavat kymmenen kuvaa ja toistaa niin monesti kuin tarve on.

    Mikäli laitteeseen ei halua lähettää kuvia ja videoita kännykällä, on niitä mahdollista tuoda myöskin MicroSD-kortilla tai USB-tikulla. Koetin MicroSD-kortilta kuvien ja videon siirtoa ja sitä kautta laitteeseen onnistui tuoda kerralla enemmän kuvia kuin vain 10 kappaletta yhdellä tuonnilla. Koetin siirtää hieman yli 20 kuvaa ja yhden videon ja kaikki siirtyivät ongelmitta yhdellä kertaa.

    Samoin video jonka laitteeseen siirsin oli yli kolme minuuttia pitkä ja sitä pystyi myös kehyksessä näyttämään, eli 10 kuvan ja 15 sekunnin videon kertasiirtoraja koskettaa ainoastaan langattomasti tiedostoja siirrettäessä puhelimen ohjelmistolla ainakin tämän tekstin kirjoittamisen ajankohdan aikaan.

    Kun kuvat on tuotu kuvakehykseen voi kuvaesityksen laittaa pyörimään joka vaihtaa kuvia automaattisesti halutulla intervallilla. Kuvaesityksen asetukset voidaan vaihtaa suoraan laitteesta tökkäämällä laitteen kosketusnäyttöä ja menemällä asetuksiin. Omassa laitteessani olen laittanut kuvat vaihtumaan puolen tunnin välein jolloin yhtä kuvaa kerkeää pidemmänkin aikaa katsella kehyksessä ja se tuntuu siten itselleni “enemmän valokuvalta” kuin nopeammin vaihtuvat kuvat tuntuvat.

    Peruskäyttö

    Laitteen takana olevan tukijalan voi vaihtaa siten että laite onjoko pystyssä tai vaa’assa. Lisäksi sen voi irroittaa kokonaan mikäli kehyksen haluaa laittaa seinälle takana olevista kiinnitysrei’istä.

    Varsinaisesti alun käyttöönoton jälkeen laitteessa ei tarvitse tehdä mitään mikäli ei halua. Kuvat näkyvät ja vaihtuvat kuten käyttäjä voi odottaakin.

    Yksi piirre mistä tässä pidän paljon on mahdollisuus luoda useita kansioita joihin voi laittaa eri kuvat. Toisin sanoen voi tehdä vaikkapa kansion Ystävät minne laittaa kuvat ystävistään, toisen kansion missä voi olla vaikkapa Luontokuvat, kolmannen missä on Lomakuvat tai mitä ikinä keksiikin.

    Kun kuvat on kansiossa voi näyttöä koskettamalla valita helposti minkä kansion kuvia haluaa kehyksessään näyttää. Tämä on erittäin hyvä ominaisuus, sillä tällöin voi helposti eriyttää taiteellisemmat valokuvat ystävien kanssa vietetyistä hetkistä ja aina fiiliksen mukaan voi vaihtaa kansion minkä kuvia haluaa kehyksessään pyörittää.

    On kuitenkin hyvä huomata että ainakaan ilmaisessa kännykkäohjelmistossa kansioita ei taida voida luoda (tai en ole löytänyt), joten läheteyt kuvat menevät laitteessa kansioon Kaikki kuvat. Kuitenkin itse laitteessa voi helposti luoda kansion ja valita sinne lisättävät kuvat, joten en ole ainakaan itse tätä kokenut mitenkään ongelmalliseksi.

    Laitteessa on myös jonkinlainen kaiutin minkä kautta voi kuunnella videoita joita sinne on siirtänyt. Tämän kirjoittamisen aikana tuli mieleen että voisi olla mielenkiintoista koettaa laittaa sinne muistikortilla satoja musiikkivideoita pyörimään sillä tällöin tästä saisi tehtyä helposti pienen musiikki-television jossa pyörii aina vain hyvää musiikkia 😛

    Sosiaalisia ominaisuuksia

    Laitteen pohjassa/sivussa on virtajohdon paikan lisäksi myös USB-C, USB-A sekä MicroSD-paikat. USB-liitännät valitettavasti eivät toimi virran syöttämiseen vaan niiden kautta on ainoastaan mahdollista tuoda valokuvia.

    Yhtenä merkittävänä ominaisuutena – vaikkakaan ei itselleni – on mahdollisuus antaa myös muille ihmisille oikeus lisätä kuvakehykseen kuvia. Käytännössä tämä on kätevä vaikkapa silloin jos kuvakehys on vaikkapa isovanhemmilla jolloin lapset voivat laittaa sinne aina välillä uusia kuvia lapsenlapsista helposti nähtäväksi. Samoin tämä voi olla hauska ominaisuus perheenkin kanssa siten että jokainen voi laittaa uusia kuvia kehykseen pyörimään.

    Omalla kohdallani tälle ominaisuudelle ei ole ollut tarvetta joten en ole sitä myöskään koettanut. Lisäksi jos joillekin kavereille antaisi tähän mahdollisuuden lähettää kuvia etänä, voin olla melkoisen varma siitä että kuvat mitä sinne tulisi pyörimään ovat sellaisia että niitä ei haluaisi katsella ja ne joutuisi nopeasti käydä vaihtamassa hyvinkin nopeasti siveellisempiin kuviin 😀

    Videoiden kohdalla olisi tietenkin sama tilanne, joten jätän suosiolla tämän ominaisuuden testaamatta ainakin vielä tässä vaiheessa.

    Hyvät ja huonot puolet

    Olen käyttänyt tätä taulukehystä vasta vajaan viikon, mutta käyttökokemukset ovat olleet pääsääntöisesti erittäin positiiviset. Laite tekee sen mitä siltä odotan – se näyttää kuvia, sinne kuvien siirtäminen on helppoa ja nopeaa ja kuvat näyttävät hyvältä katsoa.

    Huono puoli verrattuna paperille tulostettuun ja kehystettyyn valokuvaan on tietenkin se, että tämä on selkeästi näyttö, ei paperikuva. Olisi mielenkiintoista nähdä tällaisia mattanäytöllä jotta tietäisi näyttäisivätkö ne enemmän paperikuvalta.

    Toinen miinuspuoli tulee muuntajasta. Haluaisin mieluummin tällaisen laitteen joka ottaisi virtansa USB-C-johdosta eikä tällaisesta perinteisestä muuntajasta, sillä se antaisi mahdollisuuden laittaa todella paljon pidemmän virtajohdon ja kehyksen sijoitteleminen helpottuisi merkittävästi.

    Laitteen suurin negatiivinen puoli itselleni on muuntaja, eli laite ei käytä USB-C:tä virran syöttöön.

    Muutamista miinuspuolistaan huolimatta taulukehys on vaikuttanut erittäin mielenkiintoiselta tuotteelta – sen verran mielenkiintoiselta että olisi mukava jos näitä olisi useampiakin sijoitettuna eri huoneissa. Sen avulla omat ottamat valokuvat tulee helpommin laitettua esille ja kuvanlaatu on tässä näytössä todella hyvä joten niitä on myös ilo katsoa.

    Kaikkein mielenkiintoisin valokuvakehys itselleni olisi silti värillisellä eInk-teknologialla varustetut valokuvakehykset, mutta ne ovat vielä niin uutta teknologiaa että niitä joutuu tilaamaan ulkomailta eikä monia laitteita ole edes heti saatavana. Lisäksi niiden hinnatkin ovat vielä satoja euroja enemmän kuin tällaisten pidempään markkinoilla olleiden laitteiden, joten ne eivät ole vielä valitettavasti varteenotettava vaihtoehto.

    Toivon mukaan tilanne muuttuu lähitulevaisuudessa, sillä eInk-laitteiden suuri vahvuus on siinä että ne näyttävät paljon enemmän aidolta tulosteelta eikä niissä tarvitse olla virtajohtoa lainkaan. Ne kuluttavat virtaa vain kun kuvan vaihtaa toiseksi, eli mikäli samaa kuvaa pitää pitkään näytöllä ei laite kuluta virtaa ilmeisesti lainkaan.

    Lopputulemana voi siis sanoa että olen ollut tyytyväinen tähän valokuvakehykseen ainakin tähän mennessä kertyneen lyhyen käytön perusteella.

  • Kuvailua Loviisan kanssa Leica X1:llä

    Kesäloma on takana ja tänään palasin töihin. Eilen viimeisenä lomapäivänä lähdin tekemään valokuvailusession Loviisan kanssa kun sääkin oli mitä mainioin. Lämpöä oli noin kolmisenkymmentä astetta, joten Suomen kesä on tuntunut kunnolliselta kesältä – etenkin kun noin kolmeakymmentä astetta on ollut viimeiset pari viikkoa.

    Kuvaussessiolle otin mukaan kaksi kameraa. Digikameraksi valikoitui Leica X1 ja filmikameraksi Leica M6.

    Poikkeuksellisesti filmiä kuvatessa kuvasin värifilmille, mutta koska yksi rullista ei tullut täyteen en ole vielä kaikkia kuvaussession kuvia kerennyt kehittämään ja näkemään joten niitä en tässä postauksessa jaa. Mahdollisesti lähiaikoina teen toisen postauksen kuvaussessiosta missä jaan ainostaan filmillä otettuja kuvia, mutta se jääköön nähtäväksi.

    Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu Leica X1:llä ja ne ovat suoraan kamerasta tulleita JPEG-muotoisia kuvia eikä niille ole tehty muuta käsittelyä kuin pakkaaminen pienemmäksi tätä blogia varten.

  • Leffalauantai: Rashomon (Rashomon – paholaisen temppeli)

    Rashomon joka suomennettuna tunnetaan nimillä Rashomon – paholaisen temppeli sekä Rashomon – paholaisen portti on Akira Kurosawan ohjaama draamaelokuva vuodelta 1950. Sen pääosissa nähdään Toshirô Mifune, Machiko Kyô sekä Masayuki Mori.

    Kaksi miestä istuu pitämässä sadetta ja heidän joukkoonsa liittyy kolmas mies. Pian he kertovat paikalle saapuneelle lähiaikojen tapahtumista mihin liittyy kaksi muuta miestä sekä nainen. Tapahtumat ovat olleet ikäviä, sillä niihin liittyy rikkolinen mies, nainen joka on raiskattu rikollisen toimesta sekä naisen aviomies joka on kohdannut kuoleman. Tapahtumista kuullaan kuitenkin useampia eri versioita, sillä eri henkilöillä on ollut tapahtumista hyvinkin erilainen käsitys monien merkityksellisten yksityiskohtien osalta.

    Kurosawan Rashomon on mielenkiintoinen, vaikkakin monessa mielessä pessimistinen kuvaus ihmisyydestä. Ihmisten taipumus valehdella ja toimia moraalittomasti on teema joka on ajaton, sillä vaikka tarina sijoittuukin 1100-luvun Japaniin olisi se voinut hyvin sijoittua myös nykyaikaan.

    Tapahtumiin osalliset ihmiset sekä sivusta tilanteen nähnyt silminnäkijä kertovat jokainen omanlaisensa version tapahtumista, eikä täyttä varmuutta katsojalle koskaan synny siitä mikä versio on lopulta todenmukainen kuvaus tapahtuneesta – vai onko mikään. Elokuvan myötävaikutuksesta onkin syntynyt termi Rashomon-efekti jolla kuvataan silminnäkijöiden epäluotettavuutta. Eri kertojilla on omat itsekkäät motiiviinsa mikä vaikuttaa heidän versioonsa tapahtuneista.

    Vaikka rikospaikan tapahtumat ovatkin arjesta poikkevia, näkyy moraalittomuutta myös monissa muissakin. Täyteen lohduttomuuteen ei kuitenkaan ajauduta, sillä katsojalle tarjotaan myös välähdyksiä ihmisyydestä joka antaa toivoa siitä että ihmisissä on myös jotain hyvää mikä saa hänet toimimaan pyyteettömästi oikein.

    Tyylillisesti Kurosawan Rashomon on mukavan rauhallinen elokuva. Asia joista erityisesti itse pidän monissa vanhoissa (etenkin aasialaisissa) elokuvissa onkin niiden seesteisyys – musiikki ei pauhaa jatkuvalla syötöllä, koko aikaa ei joku ole äänessä ja hahmojen käytöksessä näkyy tietynlaista arvokkuutta. Lisäksi monessa, kuten tässäkin, käsitellään ihmisyyttä tai inhimillisiä tunteita aidommin ja syvemmin kuin monessa modernimmassa elokuvassa jotka monet tuntuvat nojaavat tapahtumiin ja toimintaan abstraktimpien asioiden sijaan.

    Pidin tästä elokuvasta yhä tällä kolmannellakin katsomiskerralla. Olin sen aikaisemmin nähnyt jo kahdesti ennen tätä katselukertaa enkä näe syytä miksi en katsoisi tätä vielä uudelleenkin, joten elokuva ansaitsee selvästi paikan Suosituksia-sivulla.

  • Perjantaipullo: Lahden Erikois Neipa

    Harwallin panimon Lahden Erikois Neipa eli New England IPA on 5,5 % vahvuinen pintahiivaolut.

    Olut vaahtoaa kohtalaisen paljon kaadettaessa, mutta vaahto ei kauaa pinnalla säily. Tuopissa oluen sameus nousee selkeästi esiin eikä sen vaaleankeltainen sävy erityisemmin itselleni houkuttele. Tuoksu on hento ja raikkaan sitruksinen.

    Suutuntma on keskitäyteläinen. Maku on miellyttävä. Siitä löytyy kyllä hiivaisuutta olemuksesta, mutta kuitenkin sen trooppinen hedelmäisyys pääsee hyvin esiin tasapainoisena ja raikkaana. Jälkimaku on miellyttävän pehmeä ja kohtalaisen aikaa säilyvä. Kokonaisuutena toimiva olut jonka maku on näköä parempi.

  • Kirkkokuvat: Myrskylän kirkko

    Kuten viime viikolla parissa postauksessa kirjoitin, kävin keskiviikkona auton kanssa heittämässä pienen roadtripin ja kävin kuvailemassa lähialueen kirkkoja. Samalla reissulla tuli nähtyä niin Askolan ja Pukkilan kuin myöskin tämä Myrskylän kirkko.

    Myrskylän kirkolle oli matkaa Pukkilan kirkolta ainoastaan 17,4 km joka ajallisesti oli 15 minuuttia. Kotoani tänne olisi ollut 79,5 km joten oli parempi yhdistää tämäkin kirkon näkeminen samaan syssyyn kuin Askolan ja Pukkilan kirkon vierailut. Kuten Pukkilassa, myös täällä olivat ovet keskiviikkona päivällä kiinni minkä vuoksi nämäkin kuvat ovat ainoastaan ulkoa käsin.

    Kameroista ja kuvaamisesta kiinnostuneille, myös näissä kuvissa kamerana oli Canon 5D Mk II ja objektiivina Canon EF 17-40 mm F/4 L USM.